Ajokortin saamiseen vaadittavaa koulutusta voi parantaa ja ohjata ottamaan huomioon erityisesti pyörällä liikkuvat, mutta se parantaisi pyöräilyn turvallisuutta ainoastaan vähän. Viimeisen 80 vuoden aikana maailmalla on toteutettu lukemattomia huomaavaisuuteen kannustavia liikenneturvallisuuskampanjoita, joiden todellinen vaikutus on kuitenkin jäänyt ainoastaan vähäiseksi tai olemattomaksi.

Aina tulee olemaan joukko huolimattomasti ja aggressiivisesti ajavia henkilöitä, jotka reagoivat negatiivisesti yrityksiin "kouluttaa" heistä huomaavaisempia ja tarkempia kuskeja. Sen lisäksi me kaikki teemme virheitä liikenteessä, riippumatta liikennevälineestä, ajotaidoistamme tai siitä kuinka huomaavaisia olemme muille liikenteessä. Koska ihmiset eivät ole erheettömiä, ovat tuhansia kiloja painavat moottoriajoneuvot aina potentiaalisesti vaarallisia.

Pyörällä liikkuvan pelko ja huoli omasta turvallisuudestaan ei kuitenkaan johdu yksittäisistä aggressiivisesti käyttäytyvistä autoilijoista, vaan autoliikenteesta itsestään. Laadukkainkaan ajokoulutus ei pysty lieventämään sitä pelkoa, mikä on kevyellä pyörällä liikkuvan mielessä hänen ajaessaan moninkertaista nopeutta liikkuvien tonneja painavien ajoneuvojen seassa.

Vaikka kaikilla moottoriajoneuvoilla liikkuvien ajotaidot hipoisivat täydellisyyttä, nopeiden, raskaiden ja lähietäisyydellä kulkevien ajoneuvojen seassa pyöräileminen olisi silti pelottava ja epämiellyttävä kokemus. Siksi järkevin – ja tehokkaimmaksi osoitettu – pyöräilyn edistämistapa olisi suunnitella hyviä liikenneratkaisuja, joissa erottelemalla vähennettäisiin niitä paikkoja, jossa pyörä- ja autoliikenne kohtaavat toisensa.