Tutkimukset ja selvitykset ovat osoittaneet, että kypärän käytöllä on vain vähän merkitystä pyöräilyn turvallisuuden kannalta. Maissa, joissa kypärän käyttö on pakollista tai yleistä, ei päähän kohdistuneiden vammojen (tai pyöräilyonnettomuuksiin liittyvien vammojen yleensäkään) määrä ole sen pienempi kuin muissakaan maissa.

Kun tiet ja kadut on hyvin suunnittelu, pyöräily koetaan turvalliseksi ja miellyttäväksi siinä missä auton tai bussin kyydissä oleminen tai kävelykin. Tasokkaalla infrastruktuurilla on huomattavasti suurempi vaikutus pyöräilyn suosioon ja turvallisuuteen kuin henkilökohtaisilla turvavälineillä.

Toisaalta monissa paikoissa liikenneympäristö on yleisesti niin vihamielinen pyöräilyä kohtaan, että ihmiset kokevat, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää kypärää ja muita turvavarusteita, vaikka ne toisivat vain pienen parannuksen turvallisuuteen. Kypärän käytön yleisyys kertoo siitä, että pyöräilysuunnittelussa on epäonnistuttu.

On osoitettu, että kypäräpakko vähentää ihmisten pyöräilyhaluja ja sitä kautta pienentää pyöräilyn yhteiskuntataloudellisia hyötyjä – muun muassa positiivisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Siksi pitäisi olla jokaisen oma päätös, käyttääkö pyöräillessä kypärää tai muita turvavarusteita.

Hyvän pyöräilyinfrastruktuurin merkitystä ei voida liikaa korostaa: Alankomaissa – joka on sekä turvallisin pyöräilymaa että myös maa, jossa hyvin monenikäiset ihmiset pyöräilevät – kypärää käytetään kaikkein vähiten. Jokaisen pyöräilyn edistämisestä kiinnostuneen pitäisi keskittyä ennen kaikkea kampanjoimaan paremman infrastruktuurin puolesta.